Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

edellinen - seuraava 

(avaa PDF) 

 

2. Suomi vuonna nolla 

Kokoomus on kapitalismin sossu!

Mikä on Kansallinen Kokoomus r.p. nimisen puolueen olemassaolon tarkoitus isänmaallemme? Mitä ovat Kokoomuksen puheet "mahdollisuuksien tasa-arvosta" niin kauan kuin meillä on Tekesit (Business Finland), Elyt, Sitrat, Team Finlandit ja muut veronmaksajien rahoilla lutraavat virkamiesarmeijat vettä kaivoon kantamassa? Kansallinen Kokoomus r.p. pitää oikeutenaan varastella ihmisten rahoja kirjaamalla niitä itselleen valtion budjettikirjaan. Kokoomus pitää oikeutenaan jakaa tukiaispullamössöä toisille ja piikkilankaa toisille yrittäjille ja start-upeille ja varmistaa siinä samalla itselleen massiivinen vaalirahoitus – näppärää Kokoomus, Stubb ja Orpo, suorastaan nerokasta!

Demarit vievät suomalaisen työn Kiinaan!

Mikä on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.p. nimisen puolueen olemassaolon tarkoitus isänmaallemme? Väittääkö joku tosissaan, että politrukkien ja ay-pamppujen kotipuolue SDP suomalaista palkka- ja työmarkkinamonopolia[1] peukuttaessaan olisi jotenkin työmiehen tai toimihenkilön asialla enää 2010-luvulla? Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.p. pitää oikeutenaan varastella ihmisten rahoja kirjaamalla niitä itselleen valtion budjettikirjaan. SDP pitää oikeutenaan jakaa "työsuhdeturvaa" toisille ja portinvartiointia tai kengänkuvaa toisille. Kohta onneksi jo helpottaa, sillä pian ei yövuoron eväsleipien syöjiä tehtaissamme enää ole. Rinne, Ihalainen ja muut demarit, viimeinen mies sammuttaa valot – pääministerimme Marin tuskin edes tietää mitä tarkoitan?

Keskusta on maaseudun suuri latistus!

Mikä on Suomen Keskusta r.p nimisen puolueen olemassaolon tarkoitus isänmaallemme? Miksi Keskusta "ajaa maaseudun asiaa" raiskaamalla luontoa taloudellisesti järjettömillä aukkohakkuilla ja käkkärämäntypelloilla, miksi se haluaa latistaa maaseudun ihmiset tukihässäköillä? Suomen Keskusta r.p. pitää oikeutenaan varastella ihmisten rahoja kirjaamalla niitä itselleen valtion budjettikirjaan. Keskusta pitää oikeutenaan pakottaa (jäljelle jääneet) maaseudun ihmiset yhteen muottiin, olemaan ajattelematta ja äänestämään itseään. Keskusta, Saarikko, Kulmuni, Sipilä ja pikkuserkku Pekkarinen – näyttäkää minulle missä on maaseutumme suuri innostus, niin minä näytän teille Kinnulan väkiluvun kehityksen!

Miten edellä kuvattu on mahdollista?

Siten se on mahdollista, että kyseisten valtapuolueiden johtavat valtaholistipoliitikot[2] ovat vuosikymmenien saatossa kehittäneet konsensuksen, joka on pitänyt huolen siitä, että jokainen on saanut omansa. Jokaisella suomalaisella valtapuolueella on oma kuppausmekanisminsa, jolla se ylläpitää valtaansa täysin vastoin suomalaisten kokonaisetua. Isänmaassamme rehottaa lakiin kirjoitettu maailmanluokan poliittinen korruptio.

Hyvinvoinnillemme ja onnellisuudellemme tuhoisan väärän pelin, suomalaisen kaverisosiaalikapitalismin ja nollasummakakunjaon[3], kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että ei mennä naapuripuolueen hiekkalaatikkoa sotkemaan. Silloin on lupa odottaa, että kaveri ei tule omallekaan hiekkalaatikolle. Kansa kyllä lietsotaan toinen toistensa kimppuun armopaloja jaettaessa. Mutta vaikka meteli olisi kuinka kova toissijaisissa asioissa, suurissa asioissa valtapuolueet korkeintaan "mukahaastavat" toinen toisiaan.

On myöskin muodostunut maantavaksi nimittää omaa hallituspuoluetta edustavia virkamiehiä ministeriöiden johtaviin virkoihin. Jäsenkirjat tai muut sidokset valtapuolueisiin ovat monesti pääsylippu eteenpäin uralla myös maakuntien ja kuntien johdossa, virastoissa ja liikelaitoksissa sekä kuntayhtymissä.

Valtapuolueittemme johtavien poliitikkojen intohimo kohdistuu siihen, että 4, 8 tai 12 vuoden jälkeen he pääsevät ministeri-Audin takapenkille. Ja kaveri kyllä jeesaa mukavalla huiliviralla, jos poliittinen ura meinaa lähteä laskusuuntaan. Tämä on sitä kuuluisaa kansan kusetusta 2020-luvun Suomessa.

Yllä mainittu valtava demokratiavaje läpi koko suomalaisen yhteiskunnan aiheutuu siitä, mitä tapahtuu ensin valtiollisen päätöksentekomme ylätasolla maan hallituksessa, valtapuolueissa, eduskunnassa ja ministeriöissä – paska valuu ensin alaspäin ja lopulta myös sivuille. Jos valtaeliitillämme on hymy herkässä, muualla etenkin julkisella puolella Suomi on ”pikkustalinien ja -stalinittarien” tuotannon suurmaa kokoonsa nähden, valitettavasti.

Isänmaamme on vakavasti ylipolitisoitunut.

Ylipolitisoituminen on vuosikymmenten saatossa levinnyt syöväksi elinkeinoelämäämme, koulutukseemme, työpaikoillemme ja kulttuuriimme kaikkialle etenkin julkisella sektorilla, mutta paljon myös yksityisellä puolella. Juuri asioitten vakava ylipolitisoituminen on suomisysteemin ensisijainen ongelma ja ongelmien juurisyy, ei se, että aina on jonkun mielestä väärä puolue vallassa.

Myös suomalainen yksilö oirehtii tuntiessaan systeemin pakkopaidan kuristavan häntä omituisella tavalla usein tiedostamatta – voisiko sitä sanoa systeemistressiksi? Suomi, ”maailman demokraattisin maa”, on korkealla itsemurhatilastoissa, alkoholismissa, perheväkivallassa, masentuneisuudessa ja koulu- ja työpaikkakiusaamisessa. Olisi korkea aika herättää keskustelua maamme ylipolitisoitumisen vaikutuksista yksilön kokemaan elämänlaatuun. 

Nykyinen yhteiskunnallinen käyttöjärjestelmämme on järkyttävän tehoton, latistava ja todellisen vapautemme riistävä. Systeemi vie ja yksilö vikisee, ellei hän osaa väärän pelin vääriä sääntöjä ja käytä niitä hyväkseen tai sitten mene omalle ”yhteiskunnalliselle saarelleen” pois häiritsemästä (ja äänestämästä) systeemin miesten ja naisten mellastusta.

Suomi on valtapoliitikkojen, ay-politrukkien, väärien virkamiesten ja sisäpiiriläisten paratiisi.

Isänmaamme on vuosikymmenten saatossa muuttunut epätasa-arvoiseksi väärän eliittimme vallankäytön työkaluksi, kaverisosiaalikapitalismiksi, sekä toisaalta monille tavallisille suomalaisille nöyryyttäväksi almutaloudeksi. Omassa erinomaisuudessaan rypevä sisäpiiriläinen menee ja ostaa itselleen seuraavan pääministeripuolueen – silläkö Suomi pelastuu, kuten Tekes-miljonääri ja ex-pääministerimme Juha Sipilä teki?

Tuli 2019 eduskuntavaalit ja suomipolitiikan vasemmisto-oikeistopelin voiman ja vastavoiman laki toimi taas täydellisesti, kuinkas muuten, valtamedian avustamana. Kaikki muuttui taas, mutta kas, mikään ei taaskaan muuttunut!

Nykyhallitusko meidät pelastaa, hallitus, jossa ministereillä on kokemusta niin vähän, että ei varmasti ole hajuakaan, mikä suomisysteemissä mättää? Politiikassa ja vain politiikassa johtavat ministerimme ovat toimineet melkein koko tähänastisen reilun kolmekymppisen elämänsä. Melkoinen CV siis - oppiihan siinäkin sentään sen suomipoliitikolle oleellisen taidon, että raha tulee joko pankin seinästä tai valtion keltaisesta budjettikirjasta ja jos ei tule, otetaan lisää velkaa. 

Ministereidemme jäsenkirjat ovat suomalaisista valtapuolueista, sehän riittää, muulla ei niin väliä.

Koronakriisi ja velkarahan pumppaaminen talouteemme antavat nykysysteemille kenties jotain lisäaikaa? Lopulta suomisysteemin tehottomuus ja epätasa-arvo tulevat kuitenkin näkymään karmeana hintana, minkä saamme maksaa korkojen kanssa – tai siis jotkut joutuvat maksamaan.

Se joka sopeutuu, on talouskriisin jälkeen aina sama: suomalainen pienipalkkainen työläinen tai pienyrittäjä tai minimieläkkeellään kitkutteleva seniorikansalainen. Tai opiskelijat, työttömät, pientuloiset lapsiperheet ja muut nykyisen almutalouden varassa elävät. Tai kaltaiseni ex-startupyrittäjä (ja muutakin), joka uskoi visioonsa, meni maailmalle ja laittoi kaiken peliin ilman että sai mitään tukea nykysysteemiltä. Lopulta menetin kaikki rahani, väärä toimiala ilmeisesti?

Sipilä taisi saada muutaman miljoonan, joku sai kolmesataatuhatta, joku neljäkymmentä tonaa, moni ei saanut kuin rastin kohtaan ei myönnetä tukea – osasikohan virkamiessetä tai -täti varmasti jakaa rahat oikein? (huutonaurua) Toimisikohan reilun pelin markkinatalous paljon paremmin ilman mitään tukiaisia? 

 

Meitä nykysysteemin tavalla tai toisella kyykyttämiä tulee olemaan pian paljon lisää.

Olimmepa nippanappa nettomaksajia tai nettosaajia nykysysteemissä, meille ei koskaan ole tarjolla satunnaisia murusia enempää siitä ylenmääräisestä pullamössöstä, mitä valtapuolueet kahmivat oman eliittinsä etujen ajamiseen ja rakentamansa suomalaisen kaverisosiaalikapitalismin ylläpitämiseen. Tämä kaikki tapahtuu mukahaastaen sulassa sovussa valtapuolueiden kesken – ota rahat ja juokse, nyt on sinun vuorosi!

Suomessa ei ole mahdollisuuksien tasa-arvoa!

Tai on ehkä niille, jotka jaksavat hakea sitä valtapuolueiden kautta, sen aikaa kuin jaksavat. Järjetöntä. Suomalaisen hyvinvoinnin kannalta ja kokonaisuuden kannalta nykypolitiikka on tehotonta valtapuolueiden harjoittamaa nollasummakakunjakoa, joka on tullut tiensä päähän jo kauan sitten. Koronakriisi vielä tilanteen kärjistäjänä tulee hyvin todennäköisesti tekemään sen, että kansa menee kaduille ensimmäistä kertaa kunnolla sitten viisikymmenluvun suurlakkoaikojen. 

Almutkin taitavat pian olla nyt lopussa?

Korona ei tietenkään ole valtapuolueiden vika, mutta koronan jälkeinen märkä rätti kasvoillemme on – taloutemme sopeutumattomuus, maailman jäykimmät työmarkkinat, ylisuuri julkinen sektori ja maailman kovin veroaste. Jopa yritystemme innovointikyvyn sekä yksityisen riskirahoituksen puute moneen kilpailijamaahan verrattuna on suurelta osaltaan poliitikkojemme puuhastelun ansiota aivan väärissä asioissa – mm. epätasa-arvoiset ja kansantalouden kannalta äärimmäisen tehottomat tukihimmelit taloutemme luonnollisen dynamiikan tiellä.

Se, että Suomessa politiikka häärää melkein joka paikassa, sielläkin minne se ei kuulu, ei suinkaan tarkoita, että meillä olisi toimiva demokratia. Demokratiastamme on jo aikaa sitten tullut suoranainen inhodemokratia ja näennäisdemokratia, vaikka nykysysteemin kirjanoppineet meille veronmaksajilta varastamillaan valtavilla resursseilla muuta uskottelevat.

Ylipolitisoitumista ei haasteta sillä hiekkalaatikkoleikillä, mitä kolme tähänastista valtapuoluetta ovat vuosikymmenet esittäneet. Ylipolitisoitumista ei haasteta myöskään ex-pääministeripuolueen masinoimilla ”byrokratiatalkoilla” ja muulla vastaavalla kosmetiikalla – ylipolitisoituminen haastetaan ja lopetetaan sillä, että noiden kyseisten puolueiden toiminta kokonaisuuden raiskaajina ja isänmaamme onnellisuuden verenimijöinä ajetaan alas ja niistä tehdään pienpuolueita!

Nukkuvien puheenjohtaja Petri Hirvimäki. Kuva Tom Karlemo

Meidän on herättävä reilun pelin tekemiseen jokaisen suomalaisen hyväksi.

Nukkuvien on herättävä, liikkuvien äänestäjien on herättävä ja sitoutumattomien, kaikkien on herättävä. Myös niiden suomalaisten, jotka nykyistä väärää peliä pelaavat tai tukevat sitä, osa hyvinkin vastentahtoisesti tai huomaamattaan, on kyettävä uudistamaan omaa ajatteluaan ja käyttäytymistään tulevissa 2020-luvun vaaleissa. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa myös valtapuolueet omaneduntavoittelussaan sahaavat jo omaa oksaansa, jos niiden kannattajien hyvinvointi mitään niille merkitsee.

Ne, jotka eivät edelliseen kykene on vuorostaan ajettava marginaaliin uusien voimien astuessa esiin. Vain siten isänmaamme voi vihdoinkin tulla 2000-luvulle ja suomalaiset olla sitä, mitä me luonnostamme haluammekin olla, vapaita meitä eriarvoistavan nykysysteemin kahleista. Vain niin suomalaiset voivat olla vapaita meidät tarkoituksella vastakkainasettavan sekä häpeäämme, kateuttamme, pelkoamme ja jopa suoranaista vihaamme toisiamme kohtaan ruokkivan nykysysteemin kahleista.

Meillä ei ole aikaa hukattavanamme. Suomalainen voi jo monin tavoin pahoin ja tilanne ei nykypelillä mene kuin huonomaksi. Nykysysteemin aiheuttaman yhteiskunnallisen stressin näkymätön pakkopaita puristaa tavalla tai toisella jokaista suomalaista. Ne, jotka eivät tätä niin tiedosta maksavat maailman korkeimpia veroja tai yrittävät eri keinoilla olla maksamatta. Näin toimii Suomi vuonna nolla – takana sata vuotta vanhaa systeemiä, suomalaista kaverisosiaalikapitalismia, nollasummakakunjakoa ja inhodemokratiaa.

Meidän on lopetettava sen hokeminen, että uudet voimat eivät voi nousta peliä muuttamaan – kyllä voivat, myös Suomessa!

Hyvä vallankumous ei tapahdu siten, että tilalle valitaan joku toinen pelaamaan samaa vanhaa peliä, vaan niin että koko politiikan nykyinen peli itsessään tajutaan vääräksi ja sille kehitetään uudet säännöt. Sen jälkeen politiikka on siinä asemassa missä sen toimivassa kansalaisyhteiskunnassa kuuluukin olla eli palvelemassa kansalaisia kokonaisuuden kautta eikä yhtään sen enempää.

Me Nukkuvien puolue – Nukkuvat, heräävät, liikkuvat, sitoutumattomat ry:ssä keräämme jatkossa sähköisiä kannattajakortteja puoluerekisteri.fi palvelun kautta osallistuaksemme kevään 2023 eduskuntavaaleihin ja saadaksemme sillanpääaseman Arkadianmäellä noissa vaaleissa. Sitten sitä seuraavissa eduskuntavaaleissa haluamme nousta pääministeripuolueeksi ”nukkuvaa vallankumousta” tekemään. Tai sitä seuraavissa. Aikaa on, aikaa ei ole.

Jos mitään olemme etulinjassa oppineet, on se, että nykysysteemi ei pysty uudistamaan itse itseään – meidän suomalaisten on tehtävä se! Meidän on kyettävä haastamaan suomalainen kaverisosiaalikapitalismi, politiikka itsessään, sen ”pyhät” säännöt. Sitten kun isänmaamme uusi peli on valmis, on melkein sama mikä on suomalaisten valitsema pääministeripuolue. Uuden pelin säännöt ovat sellaiset, että nykyisenkaltainen valtapuoluediktatuuri ei enää ole mahdollinen.

Suomalaiset unohtakaa myös natsitouhu, sirpit ja vasarat sekä asfaltillaistuminen!

Nykysysteemi ja väärä konsensus eivät myöskään tule haastetuksi yhden asian ääriliikkeillä, vaikka moni niin kuvitteleekin. Nykysysteemi osoittaa niitä vain sormellaan ja suomalainen uskoo, syystäkin. Huonoa vaihtoehtoa ei kannata korvata vieläkin huonommalla, ei edes vaihtelun vuoksi. Yhden asian ääriliikkeistä kirjoitellaan paljon myös valtamediassa, sillä nehän eivät uhkaa nykysysteemin valtaapitäviä mitenkään, päinvastoin.

Unohtakaa myös tämän kategorian lievemmät ilmenemismuodot muissa eduskuntapuolueissa – halla-ahot, anderssonit, ohisalot, väyryset ja siniset tulevaisuudet sekä muut Arkadianmäen ja Brysselin hillotolppamiehet ja -naiset. He kaikki ovat kiipineet niin kuin systeemissä kiivitään hekin, miten heistä olisi hyvän muutoksen tekijöiksi? Entä ovatko Liike Nytin Harkimo, Jungner ja Enbuske nykysysteemin aitoja kapinallisia vai itse nykysysteemin sisäpiiriläisiä? Miksi Liike Nyt paaluttaa asiat kiinni ohjelmaansa kuin paraskin vara-Kokoomus? 

Kaikki edellä mainitut ovat puolueideologiansa ja henkilökohtaisen vallantavoittelunsa sekä usein myös kokemattomuutensa (politiikan ulkopuolelta) kahlitsemia – onko yksikään heistä joskus kehittänyt jotain oikeasti uutta ja kokonaisuudesta lähtevää hyvää muutosagendaa isänmaallemme? Onko yksikään heistä joskus sanallakaan maininnut, että ongelma on siinä, että koko nykyinen peli on väärä? Noh, ehkä Harkimo hieman yrittää, mutta melkoinen painolasti on hänelläkin menneisyyden sisäpiirin kytkentöineen, missä on Harkimon uskottavuus?

Nukkuvien ”Eduskuntatalon portaidenvaltaus” 2018

Suomi tarvitsee hyviä kapinallisia!

Samalla kun monet suomalaisista on suurin piirtein ryöstetty nykysysteemin toimesta, väärä eliittimme kahmii itselleen kaksin käsin veronmaksajilta varastettua pullamössöä. Kaikki resurssit ja aukeavat ovet ovat systeemin miehille ja naisille eikä suinkaan niille, jotka kykenisivät parhaaseen yhteiskunnalliseen ajatteluun oman kokemuksensa avittamina. Tarinan opetus: paras yhteiskunnallinen ajattelu ei todellakaan synny oppimalla väärän pelin väärät säännöt mahdollisimman hyvin!

Loppuun asti viedyn muutoksen tekijät voivat olla vain niitä, jotka ovat saaneet tuta suomisysteemin huonoimmista puolista, siperia opettaa. He eivät saa kuitenkaan sokaistua katkeruudestaan kuten yleensä tapahtuu, vaan heidän on pyrittävä näkemään visio, siitä miten asiat saadaan kuntoon yhteiskunnallisesti.

Me Nukkuvat puhumme ”suomipolitiikan kolmannesta tiestä”.

Kolmannella tiellä tarkoitamme sitä, että nykyisen kaverisosiaalikapitalismin jatkaminen (ensimmäinen tie) vaihtelemalla Kokoomusta, Keskustaa ja SDP:tä piikkipaikalla ei johda mihinkään. Hyvää ei tule myöskään haastamalla nykymeno äärevöitymällä vasemmalle ja/tai oikealle (toinen tie).

Meidän on rakennettava kokonaan uusi peli isänmaallemme ja se tarkoittaa tuon kolmannen tien valitsemista ja kulkemista (kolmas tie). Suomi tarvitsee nykysysteemin ulkopuolelta tulevan uuden voiman, jolla on kokonaisuudesta lähtevä maailmanluokan visio sekä tahtoa ja kykyä toteuttaa se. Kyse on todellisesta vapaudestamme, oikeudestamme olla sitä mitä olemme.

 


[1] Koska palkat eivät jousta, työttömyys joustaa ja kansantalous käy vajaateholla. Minimipalkkalaki ja kansalaispalkka sekä yrittäjyyden esteiden poistaminen ratkaisevat tämän yhtälön eli työmarkkinamonopolia ei jatkossa tarvita. Onhan tällainen ”kamalaa”SDP:n vallalle tietenkin.

[2] Valtaholisti eli ”valtajuoppo” – poliitikko, jota motivoi lähinnä vain valta ja status, ei rintalastasta oman kokemuksen kautta nouseva halu muuttaa isänmaata hyvään suuntaan. Valtaholisti menee joko valtapuolueeseen tai alkaa käyttää metodinaan jotain muuta helppoa tietä päästä eteenpäin urallaan. Valtaholistin vastakohta on visionäärinen asiapoliitikko.

[3] Nollasummakakunjako – kansantalouden kakku jaetaan valtapuolueiden kesken niiden intressit edellä. Raha toisaalle on raha muualta suoraan pois. Jos kokonaisuus edellä mentäisiin, kakkua pystyttäisiin kasvattamaan ja se hyödyttäisi jokaista suomalaista.

edellinen - seuraava 

(avaa PDF) 

 

***

© Petri Hirvimäki 2018-2021

© Nukkuvien puolue – Nukkuvat, heräävät, liikkuvat, sitoutumattomat ry 2018-2021

Nukkuvien puolue - Nukkuvat, heräävät, liikkuvat, sitoutumattomat ry (rp)

c/o Petri Hirvimäki - Kalervonkatu 7 A 9, 40100 Jyväskylä

nukkuvat@nukkuvat.fi, puh. 044 987 1302 

Nukkuvat - reilun pelin herätyspuolue!

 

Emme ota Nukkuviiin asioita, jotka jakavat vaan keskitymme Suomen "sisäiseen muutokseen".

 

Nukkuvat yhdistää suomalaiset - tule mukaan!